Neuvottelut takussa viime metreillä

Niin lähellä mutta kaukana ovat teknologiateollisuuden uudet työehtosopimukset. Tekstit on saatu valmiiksi, mutta palkkaratkaisusta kiikastaa.

Neuvottelut teknologiateollisuuden uusista työehtosopimuksista alkoivat lokakuussa pienten alkuhankaluuksien jälkeen. Kaikkiaan kahdeksassa eri neuvottelupöydässä keskusteltiin asiakysymyksistä hyvässä ja rakentavassa hengessä. Tuloksia ei kuitenkaan päästä vielä arvioimaan, sillä kokonaisuus on edelleen auki.

Miten se voi olla aina näin hankalaa?

Aiemmat työehtosopimukset teknologiateollisuuden toimialoilla päättyivät jo pari viikkoa sitten. Nyt olemme sopimuksettomassa tilassa, ja ay-liitot ovat julistaneet ylityökieltoja tietotekniikan palvelualaa lukuun ottamatta.

Palkansaajat puhuvat neuvottelujen ratkaisuvaiheessa ostovoimaa turvaavista palkantarkistuksista, ja työnantajapuoli kantaa erityistä huolta yritysten kilpailukyvystä. Molemmat näkökohdat ovat tärkeitä, joten neuvotteluissa pitäisi löytää tasapainoinen kompromissi. Se on löydettävissä.

Vain kilpailukykyiset yritykset voivat tarjota työtä ja maksaa palkkaa työntekijöille Suomessa. Tästä syystä kummallakin neuvotteluosapuolella pitäisi olla huoli siitä, että suomalaiset tuotteet ja palvelut ovat kilpailukykyisiä kansainvälisillä markkinoilla. Jos kilpailukyky menetetään, häviää työpaikkoja ja mahdollisuus vakaaseen ansiokehitykseen. Ostovoima ei parane.

Kilpailukyky on helppo sössiä, mutta vaikea korjata.

Radiossa muisteltiin juuri menneitä vuosia, jolloin työmarkkinapöytien virheitä ja menetettyä kilpailukykyä korjattiin D-vitamiinilla eli devalvaatiolla. Palkansaajien ostovoimaa heikennettiin yhdessä yössä, eikä työmarkkinaosapuolilla ollut siihen sen enempää sanomista. Tilanteeseen jouduttiin, kun työmarkkinapöydissä ei pystytty kantamaan riittävää vastuuta. Kilpailukyky jouduttiin pelastamaan muiden tekemillä karvailla päätöksillä.

Nyt D-vitamiini ei ole enää käytössä, joten työmarkkinaosapuolet joutuvat kantamaan vastuun ihan itse. Tätä vastuunkantoa on harjoiteltu vaihtelevalla menestyksellä nyt parikymmentä vuotta. Epäonnistumisia on sattunut etenkin noususuhdanteissa, kun hyvän menon on arveltu jatkuvan loputtomiin.

Palkansaajajärjestöjen puheet ovat olleet tänä syksynä huolestuttavia. Olemmeko unohtaneet historian opetukset? Jos kilpailukyky menetetään, sen korjaaminen on erittäin vaikeaa. Toivottavasti muistissa on vielä ainakin vuoden 2016 surullisen kuuluisa kiky-sopimus.

Kehitetään sopimuksia vastuullisesti.

Työntekijöiden ostovoima kehittyy parhaalla mahdollisella tavalla, kun työllisyystilanne on hyvä ja paranee. Tämä ei onnistu ilman kilpailukykyä. Ja työmarkkinaosapuolilla on suuri vastuu nimenomaan kustannuskilpailukyvystä. Toki kilpailukykyyn vaikuttavat monet muutkin seikat.

Mitä siis pitäisi tehdä? Kehitetään valtakunnallisia työehtosopimuksia yhdessä sopien, ja pidetään huolta kilpailukyvystä. Se on ainut vastuullinen tapa tehdä neuvottelutoimintaa ja huolehtia ostovoimasta.

Ks. myös:
Työmarkkinoilla vaaran merkkejä ja toivon signaaleja, bloggaa Teknologiateollisuus ry:n varatoimitusjohtaja Minna Helle.