Petteri Rautaporras
Blogi

Globaalin kysynnän imu ei kerro totuutta kilpailukyvystämme

|
Johtaja, pääekonomisti Petteri Rautaporras, Teknologiateollisuus ry

Tämänhetkinen vahva kysyntä ei ole todiste suomalaisen työn hyvästä kilpailukyvystä vaan siitä, että olemme mukana globaalin kysynnän imussa.
 

Suomalainen vientiteollisuus nauttii tällä hetkellä koronan jälkeisestä globaalista kasvupyrähdyksestä. Teollisuustuotanto on toipunut koronaa edeltävälle tasolle, mutta ei sen yli. Tuotantomäärissä olemme kahden vuoden takaisissa luvuissa.

Kysyntää ovat vauhdittaneet tilaukset, jotka jäivät tekemättä viime vuonna vaikean koronaepidemian keskellä. Tänä vuonna on siis pyritty ja pyritään täyttämään vuonna 2020 syntynyttä kuoppaa. Lisäksi kysyntää tukee jättimäinen elvytys.

Yhteistä näille kahdelle kysynnän vauhdittajalle on se, että niiden vaikutukset ovat väliaikaisia. Ennemmin tai myöhemmin tilanne normalisoituu, ja uusista tilauksista joudutaan jälleen kilpailemaan ”verissä päin” globaaleilla maailmanmarkkinoilla. Silloin tilaukset menevät yrityksille, joiden kilpailukyky on kunnossa.

Emme siis saa tehdä sitä virhettä, että nykyisen poikkeuksellisen suhdannetilanteen sokaisemana ja kenties vaaralliseen hyvänolontunteeseen tuudittautuneena teemme ratkaisuita, jotka vaarantaisivat suomalaisen työn kilpailukyvyn.

On paljon helpompaa huolehtia kilpailukyvystä ajallaan.

Suomen Pankki julkaisi elokuun lopulla analyysinsä Suomen kustannuskilpailukyvyn kehityksestä. Analyysin lopputuloksen voisi tiivistää seuraavasti: koska työvoimakustannukset nousevat Suomessa nopeammin kuin euroalueella, uhkaa Suomen kustannuskilpailukyky heiketä vuosina 2019–2022 kilpailijamaihin nähden.

Tähän uhkaan suhtaudumme luonnollisesti suurella vakavuudella. On paljon helpompaa huolehtia kustannuskilpailukyvystä ajallaan kuin korjata ylimitoitetuista ratkaisuista seuranneita vaurioita perästäpäin.

Tärkeää on muistuttaa myös yrityskohtaisista eroista. Vaikka suhdanne on parantunut ja taloudessa menee keskimäärin paremmin, eivät yritysten väliset erot ole kadonneet mihinkään. Paikallinen sopiminen ei siis ole vain huonon suhdannetilanteen toimintamalli vaan on tarpeen silloinkin, kun suhdanne on otollinen. Räätälöityjä ratkaisuja tarvitaan.

Tälläkin hetkellä yritykset voivat olla pahoissa vaikeuksissa, jos ne eivät esimerkiksi ole onnistuneet siirtämään kohonneita raaka-ainekustannuksia omien tuotteidensa hintaan. Jos kustannusten nousua ei pystytä siirtämään asiakkaille, voi yrityksen kannattavuus olla koetuksella erinomaisesta kysynnästä huolimatta. Myös materiaalien saatavuuteen liittyvät haasteet voivat olennaisesti vaikeuttaa yrityksen toimintaa.

Summa summarum: malttia ja sopimusten säätöruuveja tarvitaan siis tulevallakin neuvottelukierroksella!