Petteri Rautaporras
Blogi

Inflaation kiinnijuokseminen veisi uuteen korpivaellukseen

5.9.2022 klo 9.40 |
Johtaja, pääekonomisti Petteri Rautaporras, Teknologiateollisuus ry

Sari-sairaanhoitaja vei Suomen aikanaan pitkään korpivaellukseen. Tähdet ovat nyt pelottavasti samassa asennossa. Vaikka inflaatio laukkaa, vanhat virheet on kyettävä välttämään.

Valmistava teollisuus on nauttinut niin maailmalla kuin Suomessakin poikkeuksellisen vahvasta kysynnästä parin viime vuoden ajan. Sille löytyy useita selityksiä.

Ensinnäkin korona-aika suuntasi suunnattoman määrän kysyntää uudelleen. Kun ennen koronaa esimerkiksi syötiin ravintoloissa ja matkusteltiin, siirryttiin korona-aikana ehostamaan kotia, hankkimaan kestokulutushyödykkeitä ja muita tavaroita.

Samaan aikaan kysyntää tukivat rahapolitiikka nollakoroilla sekä finanssipolitiikka julkisten sektoreiden erittäin runsaana velkaantumisena.

Myös vihreä siirtymä on kiihdyttänyt vauhtia viime vuosina. Energiatehokkuuden parantamiseen ja energiatuotannon vihreäksi muuttamiseen tehdään massiivisia investointeja. Tämä lisää luonnollisesti kysyntää teollisuudessa.

Kaikki nämä tekijät lisäsivät siis verraten lyhyessä ajassa teollisuuden kysyntää merkittävästi. Kysyntä oli niin vahvaa, että se ylitti tarjonnan kroonisesti. Seurauksena oli hintojen voimakas nousu.

Talouden indikaattorit: kasvu hyytyy ja taantuma häämöttää.

Nyt tilanne on kuitenkin muuttumassa. Koronasta johtuva kysyntärakenteen muutos on jäämässä taakse. Venäjän hyökkäyssota nosti raaka-aineiden hintoja viime talvena ja keväällä, mutta kesän jälkeen hintatasot ovat jo kääntyneet laskuun ja saatavuus parantunut. Taustalla on sekä kysynnän rauhoittuminen että toimitusketjujen kuntoon saaminen sodan syttymisen jälkeen.

Kokonaiskysyntää heikentävät myös energiamarkkinan suuret epävarmuudet ja energian korkea hinta. Korkojen nousu painaa samaten kasvua.

Talouden indikaattorit viittaavatkin tällä hetkellä erittäin laajasti siihen, että kasvu hyytyy ja kuljemme kohti taantumaa. Taantuman syvyyttä ja kestoa on tosin erittäin vaikea arvioida. Suomi ja suomalainen teknologiateollisuus seuraavat maailman kehitystä yleensä pienellä viiveellä. Kokonaisuudessaan riskit ovat huomattavan negatiivispainotteisia, epävarmuus kaikkinensa suurta.

Kuten yleisen taloustilanteen arviointiin myös inflaation ennakoimiseen liittyy huomattavaa epävarmuutta. Markkinafutuurit viittaavat kuitenkin siihen, että energian hinta ei enää merkittävästi nousisi tulevana talvena. Tämä tarkoittaisi inflaation selvää rauhoittumista ensi vuoden aikana. Varmaa tietoa ei kuitenkaan ole.

Kilpailukyky tuo kestävästi ostovoimaa.

Työmarkkinoiden näkökulmasta tilanne on tuskallisen vaikea. Mitä korkeammaksi inflaatio kipuaa, sitä heikommin taloudessa menee. Näin ollen inflaation kiinnijuokseminen palkankorotuksilla on käytännössä mahdotonta ja kilpailukyvylle erittäin tuhoisaa.

Mikäli ostovoimasta halutaan huolehtia pitkäjänteisesti, tulee inflaatiosta ja kilpailukyvystä huolehtimisen olla erittäin korkealla prioriteetilla työmarkkinaratkaisuissa. Jos suomalaisilla kollektiivisilla työmarkkinaratkaisuilla ajetaan metsään, jälki on ikävää. Sen tiedämme takavuosilta erittäin hyvin.

Suomalaisen työn kustannuskilpailukyky on tällä hetkellä kohtuullinen. Ei erityisen hyvä, mutta ei erityisen huonokaan. Tällä hetkellä emme siis kärsi kustannuskilpailukykyongelmista. Tämä näkyy muun muassa siinä, että suomalaisen teknologiateollisuuden kehitys on melko yhtenevää esimerkiksi eurooppalaisten kilpailijoiden kanssa.

Näin ei ole ollut aina. Suomalaisen työn kustannuskilpailukyky heikkeni paljon ja lyhyessä ajassa finanssikriisin yhteydessä. Heikentynyt kustannuskilpailukyky oli merkittävä syy siihen, että finanssikriisin jälkeiset vuodet aina vuoteen 2016 asti olivat suomalaisessa teknologiateollisuudessa melkoista korpivaellusta. Siitä seurasi koko Suomen korpivaellus.

Tietoa on tarpeeksi oikeisiin päätöksiin.

Vuonna 2007 yritysten tilauskirjat olivat täynnä, eikä huolta huomisesta juuri ollut. Hoitajajärjestöt uhkasivat joukkoirtosanoutumisilla, elleivät saisi merkittävästi muita korkeampia palkankorotuksia. Sellaiset he lopulta saivat. Seurauksena oli ketjureaktio, ja palkat alkoivat nousta työmarkkinoilla kiihtyvään tahtiin. Lopulta kaikki muu pysähtyi paitsi palkkojen nousu. Kilpailukyky romahti.

Suomessa palkanmuodostus on jäykkää: vaikka maailma ympärillä luhistui, palkkoja korotettiin kalliiden sopimusten mukaisesti. Muualla maailmassa ei pääsääntöisesti näin ei tapahdu, vaan palkat elävät reaalitalouden mukaan sopimuksista huolimatta.

Nyt tähdet ovat pelottavasti samassa asennossa kuin ennen finanssikriisiä. Tällä kertaa meillä on kuitenkin hyvin selkeät merkit edessä olevasta talouden jäähtymisestä. Meidän pitäisi pystyä järkevämpään palkkapolitiikkaan kuin Sari-sairaanhoitajan aikaan!

Epäonnistumiseen ei ole varaa.

Inflaation kiinnijuokseminen veisi uuteen korpivaellukseen